Rokotesanastoa

Adjuvantti

Rokotteen apuaine, jonka tarkoituksena on aiheuttaa paikallinen tulehdusreaktio ja näin voimistaa elimistön immuunireaktiota. Adjuvantin avulla pyritään usein myös pidentämään antigeenin

Adjuvanttina käytetään usein alumiinisuoloja, esimerkiksi alumiinihydroksidi-geeliä.

Anafylaksia

Anafylaksia on immuunijärjestelmän häiriötila, jossa immuunijärjestelmä on yliherkistynyt jollekin/joillekin aineille. Anafylaksiaa voi ilmetä melkein minkä tahansa aineen yhteydessä, mutta tyypillisimpiä ovat lääkkeet (esimerkiksi penisilliini), tietyt ruoka-aineet (esimerkiksi pähkinät ja äyriäiset) sekä hyönteisten myrkyt. Anafylaktisen reaktion laukeaminen liittyy vasta-aineiden, erityisesti immunoglobuliini E:n (IgE) toimintaan.

Anafylaksian tarkkaa syntymekanismia ei tunneta, mutta on esitetty, että sekä anafylaksian että immuniteetin syntymekanismit tiettyä antigeenia kohtaan olisivat identtiset.

Anafylaktinen shokki

Anafylaktinen shokki on äkillinen ja hengenvaarallinen allerginen reaktio. Sen voivat laukaista esim. hyönteisten pistot, jotkin ruoka-aineet, lääkkeet ja allergisoivat aineet. Oireita ovat mm. kutina, punoitus/laaja-alainen nokkosihottuma, hengenahdistus ja vatsakivut/oksentelu. Sitä hoidetaan välittömästi adrenaliiniruiskeella ja sairaalahoidolla.

Anafylaktinen shokki alkaa yleensä voimakkailla iho-oireilla, kihelmöinnillä, kutinalla ja nokkosihottumalla kämmenistä ja huulilta leviten nopeasti jopa kautta kehon. Huulilla, silmäluomissa ja hengityselimissä voi olla turvotusta, jolloin sekä sisään- että uloshengitys vaikeutuu. Nopeassa anafylaktisessa reaktiossa ei nokkosihottuma välttämättä ehdi puhjeta.

Antigeeni

Tekijä (esimerkiksi bakteeri tai virus), joka aikaansaa reaktion elimistön immuunijärjestelmässä. Kun elimistö kohtaa jonkin antigeenin ensimmäistä kertaa, puolustusjärjestelmä reagoi melko vaisusti. Saman mikrobin iskiessä uudestaan vasta-aineita kehittyy nopeammin ja enemmän.

Immunogeenisuus 

Rokotteen kyky vaikuttaa elimistön puolustus- eli immuunijärjestelmään. Rokotetutkimuksissa immunogeenisuutta arvioidaan esimerkiksi mittaamalla tutkimushenkilöiden verestä vasta-aineen pitoisuuksia.

Immuunijärjestelmä

Elimistön immuunijärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus, joka muodostuu useista eri elimistä: imusuonistosta, imusolmukkeista, kateenkorvasta, pernasta, ohutsuolessa olevien sykkyräsuolien alueista (ns. Peyerin levyt), kitarisoista, umpisuolesta sekä punaisesta luuytimestä.

Immuunijärjestelmä voidaan jakaa luonnolliseen eli synnynnäiseen vastustuskykyyn (engl. innate immunity) ja hankittuun eli adaptiiviseen vastustuskykyyn (engl. adaptive immunity).

Hankittuun vastust

Immuunisuoja

Vastustuskyky tiettyä taudinaiheuttajaa vastaan.

Isolaatti

Potilaasta eristetty puhdas mikrobikanta

Kaksoissokkoutus 

Kaksoissokkotutkimuksessa tutkimushenkilöiden lisäksi myöskään tutkijat eivät tiedä, kumpaa valmistetta kukin tutkimushenkilö on saanut, ennen kuin seuranta on päättynyt ja tulosten analysoiminen alkaa.

Kantaja

Henkilö, jonka elimistössä on tietty bakteeri tai virus, mutta jolla varsinainen sairaus ei ole puhjennut. Sairaus voi kuitenkin tarttua kantajalta muihin ihmisiin.

Eläviä viruksia sisältävän rokotteeen saanut henkilö on potentiaalinen taudinkantaja useiden viikkojen ajan rokotteen saamisesta lähtien. Tästä syystä esimerkiksi syöpätautien osastoille pääsy on usein kielletty henkilöiltä, jotka ovat vastikään saaneet rokotteen.

Kliininen rokotetutkimus 

Ihmisiin kohdistuva rokotetutkimus.

Kontrolloitu tutkimus 

Kontrolloidussa tutkimuksessa tutkimukseen osallistuvat henkilöt jaetaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmistä saa tutkimusrokotetta, ja toinen toimii vertailu- eli kontrolliryhmänä. Oikeaoppisessa kontrolloidussa tutkimuksessa vertailuryhmä saa placebona esimerkiksi suolaliuosta tai muuta sellaista ainetta, joka ei vaikuta elimistön toimintaan.

Rokotetutkimuksissa käytetään muista tieteellisistä tutkimuksista ja kontrolloitujen tutkimusten perusperiaatteista poiketen usein sellaista placeboa, joka ei ole täysin inertti: esimerkiksi toista jo käytössä olevaa rokotetta, tai valmistetta jossa on mukana kaikki muut tutkittavan rokotteen komponentit paitsi varsinainen antigeenikomponentti.

Laumaimmuniteetti

Laumaimmuniteetti viittaa teoriaan, jonka mukaan populaation riittävän korkea rokotuskattavuus suojaa myös populaatioon kuuluvia rokottamattomia yksilöitä.

NNH-arvo

Number Needed to Harm – kertoo, kuinka monen ihmisen on altistuttava rokotteelle, jotta keskimäärin yksi rokotettu saa toimenpiteestä sellaista terveydellistä haittaa, jolta olisi muuten välttynyt.

NNT-arvo

Number Needed to Treat – kertoo, kuinka monta potilas pitää hoitaa, jotta keskimäärin yksi potilas hyötyy hoidosta.

NNV-arvo

Number Needed to Vaccinate –  kertoo, kuinka monta ihmistä on rokotettava, jotta keskimäärin yksi säästyy sairaudelta.

Reaktogeenisuus

Rokotteen kyky aiheuttaa elimistössä epätoivottuja reaktioita eli haittavaikutuksia.

Rokotuskattavuus

Rokotuskattavuus kertoo, kuinka suuri osuus väestöstä, tietystä ikä- tai riskiryhmästä on saanut rokotteen. Suomessa rokotuskattavuuden seuranta on THL:n lakisääteinen tehtävä.

Satunnaistaminen 

Satunnaistetuissa tutkimuksissa tutkimushenkilöt jaetaan satunnaisesti tutkimus- ja vertailuryhmiin. Tutkimushenkilö tai tutkija ei voi vaikuttaa siihen, kumpaan ryhmään tietty henkilö päätyy, vaan kyse on sattumasta. Tavoitteena on, ettei tutkimusryhmään valikoituisi selkeästi erilaisia ihmisiä kuin vertailuryhmään, koska valikoituminen vääristäisi tutkimuksen tuloksia. Kontrolloitua, satunnaistettua tutkimusta pidetään luotettavimpana tapana tutkia rokotteen vaikutuksia.

Serotyyppi

Bakteerien ja virusten luokittelussa alalajia pienempi yksikkö. Jaoittelu tehdään pinnan proteiinien perusteella.

Sokkoutus 

Sokkouttaminen tarkoittaa rokotetutkimuksissa sitä, että tutkimukseen osallistuvat henkilöt eivät saa tietää, annetaanko heille tutkittavaa rokotetta vai vertailurokotetta, ennen kuin tutkimus on päättynyt.

Valenttisuus

Valenttiruus kertoo rokotteen sisältämien serotyyppien lukumäärä. Esimerkiksi MPR-rokote on kolmivalentti rokote (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko).

Vasta-aine 

Ihmisen puolustusjärjestelmään kuuluva proteiini, joka saa immuunipuolustuksen toimimaan tehokkaammin elimistölle vieraita aineita vastaan. Kukin vasta-aine on erikoistunut tietyn taudinaiheuttajan torjumiseen. Vasta-aineita kutsutaan myös immunoglobuliineiksi.